Onko ihmisten tyhmyydellä rajoja? Tuskinpa vain, sillä siihen malliin tuli taas juhannuksena räyhättyä.

Olin viettämässä juhannusta vanhojen kavereiden kanssa jossain perähikiällä. Lehmiä, paskaa ja turvetta. Pittoreskia, ihan vitun pittoreskia.

Ajattelin, että olisin juopotellut tällä kertaa sillain kevyesti, kun duunipaikan läksiäisetkin venyivät vähän railakkaammiksi. Aluksi kaikki näyttikin hyvältä. Saunottiin, syötiin, heitettiin tikkaa ja sitä rataa. Jossain vaiheessa kaivettiin sitten kuitenkin Trivial pursuit esiin. Se on ihan kauhea peli. Ei niinkään siksi, että peli itsessään olisi jotenkin älyttömän huono. Lähinnä yritän vältellä peliä sen vuoksi, että tulen ihan tolkuttoman huonolle tuulelle, varsinkin kännissä, mikäli en pääsekään brassailemaan triviatiedollani.

Ja vittu niinhän siinä tietty sitten piti käydä, että tutuntuttu lähihoitsu voitti koko paskan. Ei saatana, että otti pattiin. Vanhan kusipään otsaan kasvoi välittömästi kyrpä ja intouduin väittelemään hoitsun kanssa ties mistä. oikeastaan kaikesta mahdollisesti, koko loppuillan ajaksi. Luoja. Onneksi tajusin omistavani ihan luokattoman huonon älyllisen itsetunnon ja olevani ihan tolkuttomaton päissäni siinä vaiheessa, kun jouduin hyväksymään argumenttieni perusteluiksi täysin käsittämättömiä premisseja, joihin päin en vilkaisisikaan selvin päin.

Niin ja tulipahan taas sekin todistettua, että kyllä tämä blogi olisi ollut landella poikaa. 04:38 ja 04:50 näytti kännykästäni lähteneen kaksi SMS-viestiä kahdelle vanhalle säädölle. Ja ihme kyllä: molemmat vastasivat. Marinalle lähteneen viestin olin onneksi naamioinut sentään ihan asialliseksi juhannusviestiksi. Ja nyt olisi tarkoitus käydä lasillisella myöhemmin tällä viikolla.

Hieman ikävämpi juttu oli sen sijaan Ingelalle lähtenyt hämmentävä viesti. Yllätävää kyllä, että hänkin vastasi, vaikka viimeksi syksyllä erosimme aika myrskyisissä merkeissä allekirjoittaneen toimesta. Ingelan vastaus viestiini oli älykäs ja ovela. Olin jo vastaamassa siihen ennen kuin tajusin, että todennäköisesti se oli jo poistanut numeroni puhelimestaan. Taitaa olla parempi unohtaa koko juttu. Sääli, ne pari viikkoa viime syksynä jäivät mieleen aika elävästi. Ajatukset palaavat taas samoihin tunnelmiin kuin silloin. Miksi näin koko jutussa mitään pointtia? Ingela on ihan liian nuori, kaunis ja epävarma tapaus minulle.