No niin.

Ajattelin herätellä tätä projektia henkiin. Aika on kypsempi, ehkä myös minä.

Tässä sitä taas ollaan. Piti käydä töiden jälkeen nopeasti yhdellä Sofian kanssa. Ensimmäinen vaihtui toiseen, toinen kolmanteen. Ihan uskomatonta. Miks tässä käy aina näin?

Mut ei tässä valittamisen aihetta ole: helvetin kivaa oli.

Ironista sinänsä, että tässä oli taas sama juttu. Sofia on lähdössä ulkomaille. Tällä kertaa myös minä. Ehkä tuhat kilometriä tekee hyvää, sillä nykyinen tilanne raastaa ainakin minua.

En ole vieläkään varma, missä menemme Sofian kanssa. Tai siis tiedän totta kai, olenhan seurustellut Desdemonan kanssa jo yli puoli vuotta. Mitä Sofia minussa edes näkisi? Onhan hän jo torjonut minun romanttiset aikeeni jo kerran vuosia sitten.

Mutta jos ollaan kavereita, niin miksi Sofia puhuu vältellen miehistään? Ja miksi minä vältän puhumasta Desdemonasta, kuten muistakin naisistani?